Taivas yötä tullen tummenee, tähdet taivaan kirkastuu.
Pimeys tekee minulle seuraa,
ajatukseni herättää.
Entä jos kaikki olisikin toisin?
Entä jos ihmiseksi muuttuisin?
Kaikki taakat luojalle jättäisin,
elämääni rauhallisin mielin jatkaisin?
Olen kirous ja siunaus yhtäaikaa:
samalla olen hyvä, samalla paha.
Samalla olen rakastava, samalla vihaava.
Kuinka voisin antaa itselleni anteeksi sen,
että olen vain ihminen?
Lopulta väsymys painaa hartioitani,
pimeys tuudittaa minut uneen.
