tiistai 1. marraskuuta 2011

Epätoivo

Ei sua tavoita järjen ääni,
ei sanat rakkauden.
Liukenet pois, tavoittamattomiin.
Ei susta otetta saa,
kukaan ei saa sua tajuamaan.
Edessäs olen sanaton,
edessäs olen neuvoton.
Kuka vois sua auttaa?
Mikä sais sut heräämään?
Kunpa ymmärtäisit sen,
elämän ainutlaatuisuuden.
Kunpa taistelisit
ja pitäisit kiinni,
tästä, ainoasta elämästä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Talven odottelua


Talvi, saavu luoksemme.
Älä ujostele,
älä pelkää.
Odotamme sinua.
Odotamme jäätävää kosketustasi,
kylmää talvista henkäystäsi.

Kasvit vaipuvat horrokseen,
linnut lentävät etelään.
Ihmiset pakenevat pakkasta koteihinsa,
minä jään ulos talviyöhön.
Lumi hohtaa kuin timantit,
revontulet maalaavat kauniisti yötaivaan.

Pakkanen puree ja nipistelee:
Meren pinta on jäässä,
koko maa on pakkasen kourissa,
mutta sydämeni ei jäädy koskaan.



perjantai 14. lokakuuta 2011

Veitsen tuoma armo

Ystäväni toiveesta kirjoitin angstiaiheisen runon.

Kukaan ei välitä, ei rakasta.
Sisälläni on vain vihaa ja itseinhoa.
En näe itsessäni mitään hyvää,
en mitään mitä joku voisi rakastaa.
Tunnen olevani arvoton, mitätön.

Tuska pakottaa minut polvilleen,
kärsimys tekee minusta nöyrän.
Veitsi karkottaa tuskan hetkeksi.
Lämpimän veren vuotaessa ranteistani,
sen hetken ajan tunsin...
raukeutta.

Mutta sitten...

Tuska palaa.
Aina vain voimakkaampana.

Olen jälleen maassa käpertyneenä.
Itseä vihaavana olentona.
Tahdon pois.

Tahdon kuolla.



tiistai 11. lokakuuta 2011

Ajat lapsuuden

Leikkipuistot, joissa aikoinaan leikin.
Tiet, joita pitkin kuljin.
Ihmiset, joita tapasin.
Hetket, jotka olivat läsnä.
Hetket, jotka ovat nyt poissa.

Paljon olen menettänyt,
paljon olen saanut.
Paljon on takana,
vielä enemmän on edessä.

Palaan mielessäni kesäisiin, menneisiin.
Olen lapsi.
Viaton, tietämätön.
Leikin, eikä edes aika mahda minulle mitään.

On aika kääntää pää.
Kohti tulevaa,
kohti tuntematonta.
On aika kääntää pää kohti aikuisuutta.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hiljainen avunpyyntö

Tähdenlennon taivaalla näin, toivon sinun katsovan minua päin. Oon tässä, vieressäs vaikket ehkä huomaakkaan. En pysty tarttua käteen auttavaan. Minä toivon että näkisit sen, tuskani hiirenhiljaisen. Ota minusta kiinni, äläkä päästä, älä kiellä minua itkemästä. Kun kerroit "minä välitän", ei enää minun tarvinnut pelätä. Joku päivä minä näytän sinulle sen, heikkouteni iänikuisen.

Kunnioitus ystävyydelle, lähimmäisen rakkaudelle.